Tähän tullaan julkaisemaan tarinoita kaukaisista sukulaisista ...

Kolmas tarina (16.9.2023)

Taulu 53 oranssi haara 1.Sukulinja

Kuvanveistäjä, tehnyt Piippolan Leskelään, Suomen keskipisteeseen isännät ja isäntien varjot patsaan
Tapio Einari Junno (12. tammikuuta 1940 Piippola - 25. joulukuuta 2006 Helsinki) oli suomalainen kuvanveistäjä. Tapio Junno teki yli 20 julkista teosta eri puolille Suomea. Hänet tunnetaan erityisesti miesaiheisista pronssiveistoksistaan. Espoon Tapiolassa Tapion torin porrastasanteella on kaksi ja puoli metriä korkea Häikäistynyt.

Junno opiskeli ensin 1961 Taideteollisessa oppilaitoksessa, mutta siirtyi sitten Taideakatemian kouluun, josta hän valmistui 1965. Tähän aikaan taide-elämässä oli tapahtumassa informalismin läpimurto, joka merkitsi luonnonläheisyyden, kosmisuuden, mystisyyden ja vapaasti materiaalien ominaisuuksia käyttävien ilmaisutapojen korostamista. Junnon teoksia oli ensi kertaa esillä vuonna 1964. Hänen puolisonsa on myös pronssiveistoksia tekevä kuvanveistäjä Pirkko Nukari.

Taiteellinen tuotanto

Tapio Junnon puhuttelevien teosten keskiössä on usein ihmishahmo, usein kirjaimellisestikin kasvoton outoon tilanteeseen joutunut jokamies. Teoksissa on mukana sivullisuuden tematiikkaa ja unenomaisen näyn tuntua. Hahmot ilmentävät niin olemassaolon tuskaa kuin iloakin. Myös pronssin käsittely vahvistaa vastakohtaisuuksia kuten valon ja varjon vuorottelun tuntua, samoin kuin aineettomuuden ja materiaalisuuden dynamiikkaa veistoksissa. Junno rinnastaa usein sileää kiillotettua metallipintaa kontrastiksi karhean patinoidulle pronssille.

Kirkas valo ja häikäistyminen on usein mukana Tapio Junnon veistoksissa. Aihe, josta hän oli nähnyt unia jo lapsena, kiinnosti Junnoa uran alusta asti. Teokset kuvaavat häikäistyksen hetkeä, jolloin aika pysähtyy. Samalla hahmon liike jähmettyy paikoilleen.

Junno suunnitteli vuonna 1970 Tampereen elokuvajuhlia varten Suudelma-patsaan. Suudelma on jaettu vuosittain elokuvajuhlien voittajille. Helsingin seurakuntayhtymän taidetoimikunta tilasi Junnolta 1974 teoksen Helsingin Kulosaaren kirkkoon. Junno muotoili pronssiset kynttilänjalat, joiden viillot symboloivat Kristuksen haavoja. Kynttilänjalat kuuluvat osana Junnon alttarikrusifiksiin. Helsingin Pihlajamäen kirkossa on Junnon alttarireliefi Kristuksen kärsimykset. Hän on suunnitellut myös Kaj Franck -muotoilupalkintoon kuuluvan mitalin.

Lähde: Wikipedia

Toinen tarina (27.6.2023)

Taulu 60 punainen haara 1.Sukulinja

Matti Koskenkorva 1880-1965 alkoi kilpailla hiihtäjänä vasta 24-vuotiaana. Hän osallistui Oulun hiihdon 30 kilometrille ensimmäisen kerran vuonna 1905 ja sijoittui kolmanneksi. Kaksi vuotta myöhemmin hän saavutti Oulussa ensimmäisen voittonsa. Tammikuussa 1908 hän hiihti 30 kilometrillä epävirallisen maailmanennätyksen 1.38.05. Samana vuonna hän uusi Oulun hiihdossa 30 kilometrin voittonsa ja sijoittui elämänsä ensimmäisessä 60 kilometrin kilpailussaan toiseksi.

Vuonna 1909 Matti Koskenkorva pääsi edustamaan Suomea Pohjoismaisiin kisoihin Tukholmaan. Hän hiihti 60 kilometriä aikaan 4.34.45 ja voitti toiseksi sijoittuneen lähes 13 minuutilla. Palkintopokaalinsa hän vaihtoi myöhemmin ompelukoneeseen, joka oli köyhälle maalaisperheelle tärkeämpi kapistus. Samana vuonna hän voitti kolmannen kerran Oulun hiihdon 30 kilometrin kilpailun ja kukisti Helsingin kansainvälisissä hiihtokisoissa Ruotsin Haldo Hanssonin niukasti. Seuraavana vuonna Koskenkorva sijoittui Viipurin kansainvälisissä talvikisoissa 30 kilometrin hiihdossa toiseksi.

Vuonna 1911 Suomi ja Ruotsi kilpailivat vapaaherra Reinhold von Willebrandin pokaalista Helsingissä ja Matti Koskenkorva avusti Suomen joukkuevoittoon oltuaan kilpailussa nopein ajalla 2.23.58 lähes 18 minuutin erolla seuraavaan. Oulussa hän voitti jo neljännen kerran. Vuoden 1913 Pohjoismaisissa kisoissa Östersundissa hän hiihti 60 kilometriä aikaan 5.05.24 ja voitti Ruotsin Albin Lingvallin yli 25 minuutilla ja Norjan Lauritz Bergendahlin tasan puolella tunnilla. Oulun hiihdossa hän voitti 60 kilometrin kilpailun. Hän paransi Oulussa myös 30 kilometrin epävirallista ME-tulostaan hiihtämällä kymmenen kilometrin kierrokset aikoihin 31.49, 31.26 ja 31.22 ja saaden loppuajakseen 1.34.37. Kesällä 1914 Koskenkorva loukkaantui pahasti töissään sahalla lankunkantajana. Hän palasi kuitenkin kilpaladuille ja osallistui seuraavana talvena Holmenkollenin 50 kilometrin kilpailuun, jossa hän sai ajan 4.46.40 ja sijoittui yhdeksänneksi vaikka joutui hiihtämään lähes koko matkan katkenneella suksella.

Sotavuosina Koskenkorva kilpaili vähemmän ja innostusta heikensi myös rahapalkintojen poistuminen. Suomen talvikisoissa vuonna 1919 Helsingissä hän sijoittui nuorempiensa seurassa 30 kilometrillä viidenneksi ja 60 kilometrillä kolmanneksi. Puijolla hän voitti 50 kilometrin kilpailun ja jätti Tapani Nikun toiseksi yli kolmella minuutilla. Kaksikko palasi Iisalmesta saakka kotiinsa Haapavedelle hiihtämällä. Ainoan Suomen mestaruutensa Koskenkorva voitti yli 45-vuotiaitten sarjan 10 kilometrillä vuonna 1926. Viimeisen kerran hän kilpaili Ounasvaaralla vuonna 1929 sijoittuen kolmanneksi.

Matti Koskenkorvan tytär Venla kilpaili myös hiihtäjänä ja voitti Ounasvaaralla vuonna 1928.
Lähde: Wikipedia

Ensimmäinen tarina (18.4.2023)

Taulu 50 vihreä haara 1.Sukulinja

Josfiina Gabrielintytär Hatunen (Sääski, Keskitalo) s.16.1.1883 Pihtipudas k.16.10.1918 Manhattam, New York, USA kuolinsyy: espanjantauti
Gabriel Reinhold Eliaanpoika Hatusen (Sääski, Keskitalo, Hatunen-Harju) perhe muutti Pihtiputaalta 1895 Viipurin maaseurakuntaan

Viipurin msrk lastenkirja 1898-1909 s.200, konfirmoitu 1899, mainitaan edesmennyt isä Gabriel Reinhold Hatunen s1842-1888  ja äiti Greta Liisa Knuutintytär Teusmäki (Röytiö) s.1843-1907

New York Passenger Arrival Lists (Ellis Island), 1892-1924

Search Results for Genealogical Records:

Josefina (Fanny) Hatunen birth:16.1.1883 Finland death: 16.10.1918 New York, USA

samassa mainitaan Relationships: father: Gabriel Eliasson Hatunen and mother: Greta Liisa Nord (Röyriö, Teusmäki) sekä spuse Toivo (David) Hiltunen ja lapset: Victor Eugene Hiltunen ja Mary Framson Hills.

Runoilija ja näytelmäkirjailija, ensimmäinen runo julkaistiin Josefiinan ollessa 17-vuotias Viipurin Uutiset lehdessä, 18-vuotiaana hänen ensimmäinen näytelmänsä tuotettiin Viipurissa ja Helsingissä. Hän oli myös mukana puolisalaisessa suomalaisessa yhdistyksessä vapauttamassa Suomea Venäjästä. Josefinan työnantajana tuolloin oli Grand Duke of Sergei, joka oli korkea arvoinen virkailija Venäjän armeijassa, ja hän oli Tsaari Aleksanteri I:n veli. The Grand-Duke pelasti hänet teloitukselta tai Siperiaan lähettämiseltä. Josefina oli hänen rakastajatar ja tuli raskaaksi juuri ennekuin Grand-Duke lähti Manchuriaan Venäjä-Japanin sotaan, ja mies sai surmansa Port Arthurissa.

Tämän jälkeen venäjän salainen poliisi jahtasi Josefiinaa tämän poliittisen aktiviteetin takia. Hän ei voinut viipyä missään liian kauan paikallan. Jossain vaiheessa Toivo Hiltusesta tuli hänen aviomiehensä ja pienen Victor-pojan isäpuoli. Josefina lähti Amerikkaan 1912 ja hän asui New Yorkissa. Maaliskuussa hän tapasi Suomalaisen Aukustin ja oli raskaana vuoden päästä. Aukusti olisi halunnut naimisiin, mutta Josefiina halusi pitää vapautensa. Hän toivoi voivansa palata Suomeen, mutta tuleva sota esti paluun. Ja koska hän kirjoitti näytelmiä ja oli yhteydessä teatteri ihmisiin, hän tapasi Hillsin pariskunnan, joka oli jo vanhempi pari ja he olivat lapsettomia ja mies oli hyvä tuloinen (Töissä Indianapolisissa, asunto New Yorkissa ja kesäpaikka Norwich Vermontissa). 29.11.1915 Josefiinalle syntyi tytär, jonka Hillsin pariskunta adoptoi. Syvästi rakastuneet Josefina ja Valdemar vierailivat Hillseillä usein. 25.1.1917 Josefina sai tietää että Valdemarilla oli vaimo ja kuusi lasta Suomessa,

Tuohon juttuun Grand Duke Sergeistä kannatta suhtautua varauksella.